Noniin, vihdoin kodissamme oli eilen tarpeeksi valoa, jotta sain maton kunnolla kuvattua. Mattohan itsessään on vilahtanut jo aiemmin täällä, mutta halusin sen esitellä myös erikseen. Tilasin maton syyskuun alussa Ellokselta ja vihdoin se saapui tänne meille. Kyllästyin meidän edelliseen vaaleaan, jo hieman likaantuneeseen mattoon ja päätin tilata uuden. Siinä mielessä tämä väri oli kyllä myös väärä, sillä tässä näkyy kaikki roskat ja leivänmurut samantien. Olenkin imuroinut keittiössä nyt sitten joka päivä.

Kysessä on Stockholm-sarjan matto ja matolle jäi hintaa postikuluineen vain 35€. Aluksi pelkäsin, että matto olisi jotain muovipunosta, mutta onneksi pelkoni oli turha. Koska tykkään tähtikuvioista, tekisi mieli hieman tilata samantyylinen matto myös eteiseen. Eteisessä meillä on beessi kummitädiltäni saatu matto, joka on kyllä ihan ok, mutta tähtikuvioinen olisi silti kivempi. Asiaan ei ainakaan auta postiluukusta tippunut Jotexin kuvasto, jossa oli -50% alekoodi ja juurikin niitä kivoja eteisen mattoja...

Tältä siis näyttää meidän keittiössä. Kuvissahan täällä toki näyttää siistiltä, mutta huomaatte varmaan, että keittiön ruokailuryhmä puuttuu kuvista kokonaan. Se on meinaan sellaisen postivuoren valtaama tällä hetkellä, etten ole saanut sitä aikaiseksi siivota. Välillä tuntuu, että keittiössä on liikaa jos jonkinmoista purnukkaa, mutta kummasti niitä aina vain ilmestyy siitä huolimatta lisää. 

Loppuun vielä yksi kuva meidän makkarista, jonka voisin esitellä myöhemmin omassa postauksessaan. Täälläkin esiintyy tosiaan tähtikuviota (ja varmaan kohta myös koko kämpässä). Päiväpeitto oli jäänyt äidiltäni ylimääräiseksi, joten ryöstin sen samantien meille. Ymmärrykseni ei riitä siihen miten voi mukamas löytää paremman päiväpeiton kun tämä on. Peitteen voi vielä kääntää, jolloin siinä on valkoisia tähtiä beigellä pohjalla. 

Tälläinen on siis meidän keittiö pääpiirteittäin. Ei mikään kovin kummoinen, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Ikkunalaudalla muuten kasvaa myös chilejä, jotka taas kaikesta kovasta tappamisen yrityksestä huolimatta koittavat puskea satoa. Chiliharrastaminenhan on forumeiden mukaan lähes tähtitiedettä jos kasveista haluaa saada joskus satoa irti, mutta nämä omani ovat kyllä niin heikolla hoidolla olleet aina, että ihmettelen miten ne jaksavat kokoajan koittaa kukkia sekä oikeasti tuottaakin satoa. Chilien kun pitäisi olla optimiolosuhteissa kokoajan ja itse kastelen niitä juuri silloin jos satun muistamaan. Todellinen viherpeukalo siis.