Fun, fitness and fashion

Koin ensimmäisen ikäkriisini ollessani 17-vuotias ja silloin aloin jo kauhistelemaan lähestyvää 20 vuoden ikää. Ensi vuonna tuo pelottava 30 vuoden ikä kolkuttelee ovella ja astuu siitä sisään, joten pelottaako se? Voin sanoa, ettei ainakaan tällä hetkellä pelota. Joku fiksu (tai kenties typerä) on joskus päättänyt, että 30 vuoden saavuttaminen on jotenkin iso juttu. Kai se sitä onkin, sillä onhan tässä elämässä ehditty kokea jo paljon kaikenlaista. 

Äidiksi tuleminen oli tietysti ehdottomasti isoin asia, jonka olen koskaan kokenut enkä voinut kuvitellakaan, että se voisi olla näin ihanaa. Voisin lässyttää tähän pitkät litaniat äitiyden ihanuudesta, mutta säästetään teitä siltä osalta, sillä tämänhän ei pitänyt olla mammablogi :) Äidiksi tuleminen ennen 30 vuoden ikää oli kuitenkin aina ollut "tavoitelistallani" jos nyt niin voi sanoa ja kieltämättä lapsen saaminen nuorena on varmasti helpompaa. Lisäksi itse pelkäsin kovasti sitä, että yli kolmekymppisenä nainen luokitellaan jo riskisynnyttäjäksi vaikka synnyttäjien keski-ikäkin taitaa olla koko ajan nousussa ja ainakin omasta mielestäni tuntuu siltä, että ihmisten elämäntilanne saa ihmiset hankkimaan lapsia hieman myöhemmin.

Jos minulta olisi silloin 20-vuotiaana kysytty, että millainen elämäntilanteeni on 29-vuotiaana niin en ehkä olisi uskonut, että haaveista tulisikin totta eli minulla olisi puoliso, lapsi, kissa, hyvä koulutus, vakituinen työpaikka sekä kohta toivottavasti myös ihan oma kotikin. Kaikki nämä asiat tuntuivat niin kovasti aikuisten jutuilta, joten olenko minäkin nyt sitten aikuinen?

Vaikka vastuuta onkin nykyään paljon niin omasta kuin toisenkin elämästä niin onhan tämä silti tosi leppoisaa. Aikuisena olo on paljon vähemmän pelottavaa kuin olisin joskus kuvitellut. Paljon on vielä opettelemista, mutta kyllähän tämä tässä nyt menee :) 

Aloitin treenit uudelleen raskauden ja synnytyksen jälkeen noin nelisen viikkoa sitten. Salilla käyminen on tehnyt mielelle ja keholle kyllä todella hyvää ja sopiva treenitahti onkin löytynyt. Sen kummempia treenitavoitteita määrällisesti tai ajallisesti en itselleni asettanut, sillä pienen vauvan kanssa ei voi koskaan tietää milloin sinne salille pystyy lähtemään.

Käymme Even kanssa aina aamupäivästä salilla ja lapsiparkin aukioloajat hankaloittavat aikatauluja siinä mielessä, että aukiolot ovat aamuisin todella lyhyet eli alle parin tunnin luokkaa, joten jos lapselle sattuu kiukku juuri siihen hetkeen, salille ei sitten ole asiaa. Yleensä pyrin treenaamaan max. tunnin mikäli Eve vain jaksaa olla parkissa. Jos kaikki menee hyvin parkin puolella, ehdin yleensä crossaamaan 30 minuuttia alkuun (tähän pyrin aina) ja jos aikaa jää, käyn yleensä treenaamassa reisiä sekä selkää, ihan vain vahvistaakseni jalkoja ja lievittämässä hartiasärkyjä. Muita lihaksia treenaan sitten jos jää aikaa.

Viime aikoina olen pystynyt käymään salilla kolme kertaa viikossa ja se on mielestäni oikein hyvä tahti. Jokaisella kerralla olen saanut crossattua sen 30 minuuttia rauhalliseen tahtiin ja kerennyt tehdä edes hieman jotain muutakin. Välillä Eve on viihtynyt parkissa hienosti tunninkin, jolloin aikaa on jäänyt ihan punttitreenille se 30 minuuttia. Eilen viimeksi kerkesin treenata tunnin, jolloin kerkesin käymään läpi reidet, selän sekä olkapäät. Hyvä treeni siis ja tänään kropassa tuntuikin kivasti.

Treenin myötä huomaan sen, että olen virkeämpi, kunto on parantunut jo tässä lyhyessä ajassa sekä polviin ei myöskään satu portaiden kävely enää. Hartia- ja selkäsäryt ovat helpottaneet myöskin. Lisäksi tämä oma aika tekee ehdottomasti hyvää itselle muutenkin. Vaunulenkit ovat vähentyneet meillä saliharrastuksen ohella, vaikka tähän oikeasti vaikuttaa eniten se, ettei Eve viihdy enää niin hyvin vaunuissa. Halu päästä tutkimaan maailmaa on niin kova, ettei vaunukopassa huvita makailla. Täytyy siis alkaa kantelemaan neitiä rintarepussa niin saa kivan lisäpainon mukaan kävelylenkeille :)

Jos ihmettelette, että mitä hellehattukuva tekee tässä treenipostauksessa niin kuva on viime viikolta, kun kävimme Samin ja Even kanssa kävelemässä ensin Taka-Töölöstä Eiraan ja sieltä Kauppatorin kautta takaisin steissille. Matkaa tuli reilusti yli 10 kilometriä ja saimme nauttia ihanasta kesäpäivästä. Hyötyliikuntaa siis parhaimmillaan!

Ponnareiden korjaaminen tällä konstilla on erittäin nopeaa ja ainakin omalla kohdallani parantaa jälleen ponnareiden käytettävyyttä. Niksinä on pudottaa ponnarit kuumaan veteen ja kas noin, ponnari palautuu alkuperäiseen muotoonsa tai ainakin lähelle. Kyseessä on ihan sekuntien homma, mikäli ponnari haluaa palautua alkuperäiseen muotoonsa. Omalla kohdallani aivan kaikki eivät halunneet palata vanhaan muotoonsa, mutta suurin osa kylläkin ja ainakin kaikkien kohdalla muutos meni parempaan suuntaan.

Itse keitin vedenkeittimellä veden liki kiehuvaksi ja pudotin ponnarit yksitellen kulhoon. Ponnarit oikenevat oikeasti sekunneissa jos ovat oietakseen ja kuten huomaatte kuvista, esim. itselläni tumman pinkki ei oiennut kokonaan, mutta muoto parani kylläkin. Tumman sininen on paras esimerkki onnistuneesta lopputuloksesta. 

Tadaa! Eikö olekin liki uudenveroisia jälleen? :) Suosittelen kokeilemaan kyllä tätä kikkaa!

Onko teillä jakaa hyviä beauty hackseja? :)

Tilasin itselleni synttärilahjaksi pitkästä aikaa Bette Boxin (ent. LivBox), sillä olen yhden boxin päässä ilmaisesta boxista. Lopetin LivBoxin tilaamisen muistaakseni marraskuussa pitkään jatkuneiden huonojen boxejen takia. Nyt kun tarjolla oli vielä viimeinen mahdollisuus tilata boxi vanhaan hintaan, päätin koittaa onneani ja tilata vähän niin kuin "kaksi yhden hinnalla". Noh mites sitten kävi, kannattiko?

Boxia sai ensinnäkin odottaa todella pitkään, sillä boxilla on aina ollut tapana tulla jo heti kuukauden ensimmäisten päivien aikana. Luin Betten facebookista, että boxien toimitus on alkanut kestää uudistuksen myötä eikä tämäkään kuukausi ollut poikkeus. Hinnan korotus, toimituksen viivästymiset sekä mokailut tuotteiden suhteen (lue lisää esim. täältä), eivät rohkaise itseäni jatkamaan boxien tilaamista ja laitoinkin boxin heti taas katkolle. Nyt jos joskus haluan tilata boxia, saan pulittaa siitä pari euroa enemmän.

Boxin ulkoasu muuttui nimenvaihdoksen myötä ja olen kieltämättä tyytyväinen tähän uuteen ulkomuotoon. Tuotekortti on myös saanut uuden ulkoasun, mutta sitä on ehkä hiukkasen hankalampi lukea kuin vanhaa. Ulkoasu tässäkin on silti miellyttävämpi!

Tuotteita oli boxissa tällä kertaa 9 kpl, joista 5 kpl oli ilahduttavasti täysikokoisia. Osa tuotteista oli ikävä kyllä jälleen kerran markettikosmetiikkaa ja boxeista jatkuvasti tuleva Lumenen tuote ainakin ärsyttää jo itseäni. Ei boxia ilman Lumenea?

Boxista paljastui mm. Irohan ikääntymisen merkkejä torjuva kasvonaamio (hox äiti saat tän testiin), Dermosilin kosteuttava kasvovoide, Lumenen kauniin värinen kynsilakka, Doven suihkusaippua sekä Nivean vartalovoide. Aiemmin olen käyttänyt näistä Nivean vartalovoidetta ja tätä samaa meiltä löytyykin jo kotoa pari purkkia. Doven suihkusaippuat ovat tuttuja ja tämäkin pääsee kyllä käyttöön aikanaan hyvän tuoksunsa ansiosta. Piz Buinin aurinkosuojatuotteet ovat myös entuudestaan tuttuja, mutta erityisesti kiinnostuin tämän aurinkosuojan rusketusta parantavista ominaisuuksista.

Rahallinen arvo oli boxissa hyvä, sillä boxin arvo on noin 40 euron luokkaa. Silti itselleni on aina pieni pettymys, kun boxista tulee markettikosmetiikkaa vaikka tuotteet olivatkin kivoja. Maitohappobakteerikuuri oli ehdottomasti kyllä mielenkiintoinen lisä, vaikka kyseessä onkin kauneusboxi. Arvosanaksi tästä boxista antaisin ehkä 3,5/5, sillä boxi oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan huippu. Muistan jonkun vuoden Roosa nauha-boxin olleen aivan täydellinen. Seuraavan boxin saankin todennäköisesti sitten elokuussa. Toivotaan sinnekin kivaa boxia!

Varasin ajan lähikampaamomme Hiusmestareihin työkaverini suositeltua kyseistä paikkaa ja tänään aamulla suuntasinkin toiveikkaana kohti kampaamoa. En ollut etukäteen miettinyt kovinkaan paljoa mitä kaikkea haluaisin hiuksilleni tehtävän, mutta onneksi Sari osasi hommansa.

Hiuksista leikattiin luonnollisesti huonot latvat pois ja leikattavaa oli paljon vähemmän kuin olisin kuvitellut. Vanhan kampaajani sanat olivat syöpyneet syvälle mieleni sopukoihi: "huonot on leikattava pois kunnolla, jotta hius kasvaa nopeasti takaisin". Huonot latvat toki kannattaa leikata pois, mutta muutoinhan tuo väite on täyttä potaskaa. Ei se tukka kasva yhtään sen nopeammin ja etenkään jos sitä on koko ajan leikkelemässä. Aiempi hiusteni kasvatusprojekti kaatui juuri tähän, sillä joka kerralla hiuksiani leikattiin enemmän kuin ne olivat ehtineet kasvaa.

Päädyimme laittamaan hiuksiini vaaleita raitoja ja tällä tekniikalla toteutuu toiveeni siitä, että halusin näyttää siltä, että olin kerrankin käynyt kampaajalla. Muutos ei ollut liian radikaali ja tätä väriä on helppo pitää pidempiäkin ajanjaksoja yllä. Aiemmin oma värinihän oli täysin tasainen, mutta raidat tuovat väriin kivaa kirkkautta. Tähän kampaamohommaanhan voisi ihan jäädä koukkuun...

Koko käsittely kesti 2,5 tuntia ja sillä aikaa ehdin lukea tärkeimmät uutiset Seiskasta, juoda teetä sekä keskustella varmastikin tulevan luottokampaajani kanssa mm. millaisia hiusvalintoja hän on tehnyt tyttäriensä kanssa ja mitä itse aion Even kanssa tehdä. Oma äitinihän piti minulla itsepintaisesti polkkatukkaa ja nykyään inhoan kyseistä hiusmallia yli kaiken. Taidetaan mennä siis sillä linjalla, että Eve saa itse päättää mitä hän hiuksillaan tekee.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän muutokseen ja hieman vaaleampi tukka on kesäksi oikein piristävä. Vaikka kampaajalla käynti on omasta mielestäni hieman liian tyyristä lystiä, kyllähän tämä oli täysin sen arvoista!

Mitä te tykkäätte tästä uudesta lookista? :)

Tulin juuri salilta kotiin, työnsin Even vaunuineen nukkumaan makkariin, kävin suihkussa, lämmitin itselleni hieman ruokaa ja istahdin tähän koneelle. Asetin käteni tähän näppäimistölle ja tajusin, kuinka onnellinen olenkaan tällä hetkellä. Onnellisuus arjessa koostuu monesta asiasta ja halusinkin jakaa teille ne asiat, jotka tekevät minut juuri nyt onnelliseksi.

Luonto: Tänä aamuna herättiin Even kanssa jälleen linnunlauluun. Olemme pitäneet nyt hieman lämpimimmillä säillä ikkunaa auki yön yli, joten ihana linnunlaulu on vallannut makkarimme heti aamusta. Tänäkin aamuna pötköteltiin hetki sängyssä ennen kuin hain perinteisen aamupalani eli kaurapuuron sekä raejuuston sänkyyn.

Eve: Tuo ihana pikku pumpelo ♥ Aamuisin Eve väläyttää maailman ihanimmat hymyt! 

Treeni: Nyt kun treeni kulkee taas, niin onhan se ihanaa. Tällä viikolla kävin kolme kertaa treenaamassa ja treeniaikaa tuli yhteensä hieman yli parisen tuntia.

Oma koti: Meidän omassa kodissa alkaa näyttää tällä hetkellä juuri siltä kuin pitääkin. Olohuoneen uusi järjestys on todella ihana ja täällä tuntuu paljon tilavammalta. Jossain vaiheessa tosin työhuone muuttuu Even huoneeksi ja pääsen taas sisustamaan kunnolla!

Ystävät: Vaikka Mira-pupu oli ilkeä ja hankki itselleen päivätyön, hän on silti nyt luvannut ryhdistäytyä ja viettää enemmän aikaa kanssani. Tänään serkkuni Hipari tulee meille katsomaan Fifty Shades Darkeria ja Even kummitäti Maija on myös käynyt täällä usein. Vaippikin kävi meitä moikkaamassa pitkästä aikaa ♥

Puolison kesäloma: Tai no oikeastaan talviloma, sillä Sami kuluttaa vielä ensin viime vuoden lomiansa pois. Ensi viikon saamme olla koko perheen voimin kotona ja nauttia toivottavasti hyvistä säistä! Pääsen myös kampaajalle, sillä sain Samilta kampaamolahjakortin synttärilahjaksi ♥

Oma äitiysloma: Täytyy kyllä myöntää, ettei ole sitten yhtään ikävä töihin, etenkään näin kesän kynnyksellä! Vaikka äitinä oleminen käy työstä, minusta on maailman ihaninta viettää aikaa tuon ihanan pienen vauvan kanssa. 

Orastava kesä: Kesä ja jäätelöt, ihan parasta! Kesällä on tarkoituksena käydä Hernesaaren rannassa, Suomenlinnassa pelaamassa Pokemonia sekä käydä maakuntamatkalla Raahessa sekä mahdollisesti myös Haaparannan puolella Ruotsissa. Varasimme myös risteilyn elokuulle niin Evekin pääsee viimeistään silloin ulkomaille!

Uudessa järjestyksessä meidän olkkarissa on enemmän kalusteita, mutta myöskin enemmän tilaa. AIemmin TV oli vastakkaisella seinällä ja sohva keskellä huonetta. Nykyään sohva on vanhan TV:n paikalla ja telkkari Teukan raapimispuun kohdalla. Nyt Even leikkimattokaan ei ole tiellä telkkarin ja sohvan välissä ja äidillä on tilaa joogata.

Expedit-hylly oli aiemmin makuuasennossa ison ikkunan edessä, mutta nyt se löysi paikkansa nurkasta pystyasennossa. Tilalle tuli työpöytä, jonka ehkä kyllä puramme jossain vaiheessa varastoon ja hylly pääsisi takaisin vanhalle paikalleen. Työpöydän alla on kyllä hyvä säilyttää mm. Even sitteriä ja turvakaukaloa (sensuroitu/lavastettu pois blogikuvista :D), joten voi olla, että pöytä saa kuitenkin jäädä.

Työpöydälle meillä on usein myös paikka nykyään tuoreille kukille ja pyrinkin aina ostamaan vaaleanpunaisia tai valkoisia liljoja jos niitä vain on. Teukkahan nämä tosin järsii tehokkaasti ja sillä onkin naama aina keltaisena, kun on käynyt näitä hinkkaamassa. Sitten se vielä kehtaa väittää ettei ole tehnyt mitään, niinpä niin.

Hyllyyn meillä on esillä kaikki koriste-esineet sekä myös Even nimiäislahjat. Haluaisin kovasti ostaa pitkän hyllyn telkkarin päälle viimeistään siinä vaiheessa, kun Eve oppii kunnolla liikkumaan, jotta saisin kaikkien turvallisuuden vuoksi koriste-esineet tarpeeksi korkealle. 

Uusi järjestys on kaikin puolin kyllä toimivampi ratkaisu, sillä tilaa tuntuu tosiaan olevan paljon enemmän vaikka kalusteidenkin määrä lisääntyi. Myös uusi isompi telkkari mahdollisti tämän ratkaisun, sillä aiempi 47" telkkari olisi ollut liian pieni, sillä itse en olisi siitä nähnyt mitään, kiitos huonon näköni.

Mitäs te tykkäätte meidän olkkarista? :)

Suurimpana haasteena salin aloittamisessa raskauden ja synnytyksen jälkeen koen ehdottomasti sen, etten vain aloita liian rankasti treeniä. Monet ovat ihmetelleet kuinka "jo nyt" olen palannut takaisin kuntosalille, mutta tässä täytyy muistaa, että jokainen meistä menee omien tuntemuksiensa mukaan ja treeniluvanhan sain jo kuukausi takaperin. Liikunta on kuitenkin itselleni tärkeä juttu ja haluan käydä salilla itseni vuoksi enkä sen vuoksi, että jotenkin häpeilisin muuttunutta vartaloani ja haluaisin esimerkiksi pudottaa painoa rajusti. Hieman kärjistetysti sanoen oma paikkani ei ole sohvan nurkassa nyhjöttämässä ja surkuttelemassa tulleita raskauskiloja suklaalevyn kera. Tarkoituksena on myös jatkaa tavoitteellista treenaamista kilpaurheilun parissa, joten nyt on hyvä aika lähteä baby stepsein liikkeelle.

Ensimmäiset treenini ovat olleet 40 minuutin mittaisia ja treenit ovat sisältäneet kevyttä aerobista sekä muutamia selkää avaavia liikkeitä sekä jalkaprässiä. Oma selkäni on murtunut kuusi vuotta sitten ja yöllinen kyljellään imettäminen aiheuttaa särkyjä selkään sekä hartioihin. Kevyet avaavat selkäliikkeet tekevät äärimmäisen hyvää ja nyt kun olen päässyt tekemään edes jotain, kivut ovat helpottaneet. Jalkaprässiä olen tehnyt huikeilla 20kg painoilla, sillä haluan aktivoida etureisiäni sekä saada jälleen tuntumaa polviini. Raskauden jälkeen portaiden laskeutuminen on tuottanut vaikeuksia, joten koitan saada jalkoihini pikku hiljaa lisää voimaa.

Treenien aloittaminen on tehnyt kyllä kaikista eniten hyvää pääkopalle. Treenien parissa saan päivittäin sen oman hetken ja pystyn ihan oikeasti keskittymään vain itseeni ja siihen miltä juuri minusta tuntuu. Tästä on hyvä jatkaa :)

Aijai, uskoisiko sitä ulos ikkunasta katsomalla, että nyt on jo kesäkuu? No ei ainakaan täällä! Huonosta säästä huolimatta nyt on aika kerätä kokoon viime kuun lempparihetket ja jutut tuttuun tapaan.

... kohokohta

Sotkamon Jymyn Roadtrip on ehdottomasti ollut jo monena vuonna toukokuun kohokohta ja sitä se oli nytkin! Olen kotona myös hieman jo uhkaillut, että ensi keväänä lähdetään porukalla katsomaan Jymyn matsia Funegirolaan!

... moka

Ei ehkä varsinainen moka, mutta hajamielisyys meinaa kostautua usein. Vaikka omistan hienon kalenterin, en muista merkata menojani siihen ja olen nykyään tunnetusti kova unohtelemaan juttuja. Jos siis olet sopinut kanssani jotain niin muistuta minuakin siitä :)

... kirja

Sain viime kuussa vihdoin luettua Seppo Jokisen uusimman kirjan eli Rahtarin. Harvinaisen raaka loppu, mutta tykkäsin kovasti. Komisario Koskinen ei petä koskaan.

... sarja

Sarjoja on taas tullut töllättyä oikein urakalla ja onneksi mm. House of Cardsin uusin kausi ilmestyi Netflixiin. Kuukauden yllättäjänä on pakko mainita kuitenkin Supertähdet, josta tuli katsottua juuri kaikki jaksot. Myös Jymyn Toni Kohonen oli sarjassa mukana ja täytyy sanoa, että kaikista mukanaolleista urheilijoista tuli sarjan perusteella aivan äärimmäisen positiivinen kuva ja osan tarina oli minullekin hieman tuntemattomampi.

Mother's Day oli kivan pirteä elokuva sekä Onnenonkijasta tykkäsin myös kovasti. Bloggaajaan keskittyvä elokuva kyllä osui ja upposi ainakin täällä kovaa.

Saako taas sanoa Ehrmannin proteiinirahka? Juuri nyt ei tule mieleen mitään uutta suosikkia.

... lempi vaate

Tekisi mieli sanoa kesävaatteet, mutta on tullut käytettyä vielä niin harvoina päivinä. Pienet rusketusrajat on kuitenkin jo saatu aikaan!

... herkku

No tähän ainakin sanon sen proteiinivanukkaan. On se vaan niin hyvää! Nimiäisissä tarjoiltu voileipäkakku oli myös todellista herkkua.

... biisi

Mun pitää oikeasti alkaa kuuntelemaan sitä radiota enemmän niin voisin joskus kuullakin uusia biisejä. Tiistaina salilla kyllä tuli kuunneltua pitkästä aikaa Rix FM:ää, mutta en bongannut mitään uutta.

... hetki

Se hetki, kun tajusin Even löytäneen omat kätensä ja myöskin ensimmäiset yritykset kääntyä mahalleen ihan paripäivää sitten. Nautin myös suunnattomasti ensimmäisestä salitreenistä synnytyksen jälkeen ♥ Tietysti myös Even nimiäisten viettäminen oli kokonaisuudessaan todella tärkeä hetki.

Salikortti, ehdottomasti. Muutama ehti jo kauhistella nopeaa paluutani salilla, mutta omasta mielestäni 3kk synnytyksestä on itselleni hyvä aika aloittaa rauhalliset ja kevyet treenit. En siis ole menossa repimään itseäni rikki samanlaisella treenillä kuin ennen raskautta ja synnytystä.

Olen kannattanut Sotkamon Jymyä pienen ikäni ja pesäpallo on hyvin lähellä sydäntäni. Suureksi onnekseni Jymy on ottanut tavaksi pelata yhden kotiottelun täällä Helsingissä joka vuosi ja näin ollen minäkin olen päässyt seuraamaan lempijoukkueeni peliesityksiä vähintään aina tämän yhden pelin verran. Useat kerrat olemme käyneet Hyvinkäälläkin katsomassa peliä kummieni kanssa, mutta tänä vuonna se jäi minulta väliin. Onneksi matsi näkyi telkkarista niin pääsi Evekin tutustumaan tähän Suomen kansallislajiin ja kotikasvatus Jymyfaniksi on alkanut. Itse olen siitä hullunkurinen, että periaatteessahan minun kaiketi pitäisi kannustaa PaTTua tai Lippoa, sillä olen pohjois-pohjanmaalta kotoisin, mutta juurikin koti- ja kummikasvatuksen ansiosta olen vannoutunut Jymyfani.

Tällä kertaa ottelu pelattiin Telia 5G Areenalla hieman sateisissa meiningeissä, mutta onneksi se ei tahtia haitannut ja Jymy vei ottelun puhtaasti jaksoin 2-0 (4-2,4-2). Roope Korhonen takoi takuuvarmasti tauluun monta juoksua ja myös Niilo Piiponniemi pääsi yllättämään kotiutuspuuhissa. Omaksi harmikseni oma suosikkipelaajani Immo Rautiainen on edelleen sivussa harjoituskaudella tulleen vamman takia ja pahoin pelkään tämän kauden jäävän kokonaan välistä.

Hyvän mielen lisäksi ottelusta jäi muistoksi myös Evelle oma ensimmäinen Jymyn fanituote, sillä kummini olivat ostaneet Evelle suloisen vaaleanpunaisen bodyn. Nyt Evekin pääsee kunnolla kannustuspuuhiin! Veikkaan, että Even kasvaessa saadaan (toivottavasti) tuo perheen miesväkikin innostumaan pesäpallosta.

Tykkäättekö te pesäpallosta? :)