Näin ne viikot ja etenkin raskausviikot vierivät, sillä nyt on aika tarkastella läpi raskausviikot 32-37. Täällä mennään tällä hetkellä raskausviikolla 39 eli mittarissa on tänään 38 + 1. Raskaus käy eittämättä vähiin eikä pienokaisen syntymään ole enää kauaa 💙 Itselläni on sellainen fiilis, että poikamme syntyisi ensi viikon aikana, mutta saa nähdä kuinka käy! Mitään varsinaisia synnytyksen merkkejä ei ole kyllä ilmassa eli mitään supistuksia en ole esimerkiksi tuntenut. Esikoisemme syntyi aikoinaan 39 + 5 eikä silloinkaan ollut mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä.
RASKAUSVIIKOT 32-34
Näillä raskausviikoilla olin vielä töissä, joskin en enää käynyt töissä fyysisesti. Olin jo pitkään kieltäytynyt mahdollisista lähipäivistä raskauden vuoksi, sillä oma jaksaminen ei sallinut fyysistä konttorilla käyntiä. IT-asiantuntijan työ ei ole fyysisesti raskasta, mutta työpäivät kotona olivat silti raskaita etenkin ajoittain henkisesti. Tiimissämme tapahtui lyhyessä ajassa paljon muutoksia ja töihin palatessani minua odottaakin aivan erilainen tiimi kuin sieltä lähtiessäni.
Toukokuussa järjestimme Chapterini kanssa yhteisen illallisen, sillä emme olleet päässeet näkemään toisiamme livenä koronan vuoksi. Suuntasimme syömään ravintola Gilletiin, joka olikin aivan ihana paikka. Gilletistä sai sekä hyvää ruokaa että juomaa ja ihastuinkin erityisesti Gilletin alkoholittomiin mohitoihin. Tein Chapterini kanssa poikkeuksen ja olinkin ulkona klo 22 asti ja oma jaksamiseni yllätti tuossa vaiheessa. Harvemmin viihdyn missään enää edes näin ”myöhään” ja etenkin näin raskaana ollessa tuo tosiaan yllätti.
Muutoin raskausviikot 32-34 sujuivat hyvin, mutta öisin lantiokivut vaivasivat edelleen ja se vaikeutti nukkumista. Yöheräilyjä sinänsä ei vielä tässä vaiheessa ollut mikä ilahdutti suuresti.
RASKAUSVIIKOT 35-37
Raskausviikot 35-37 sujuivatkin sitten hieman toisissa merkeissä, sillä aloitin äitiyslomani sairauslomalla kesäkuun alussa. Olin aivan älyttömän väsynyt ja olikin aivan oikea päätös jäädä pois töistä 1,5 viikkoa suunniteltua aiemmin. Oikeasti äitiyslomani olisi alkanut 10.6, mutta päädyin lääkärin suosituksesta hieman aiemmin pois töistä.
Yöheräilyt alkoivat myös raskausviikon 36 lopulla, jota en olisi toivonut. Keho valmistelee minua tulevaan herättelemällä minua jo valmiiksi yön aikana, mutta itse kyllä nukkuisin mieluusti läpi yöt nyt kun se on vielä mahdollista 🙊 Tosin ainakin tällä hetkellä lantiokivut ovat yltyneet niin koviksi, ettei minun senkään puolesta ole enää mahdollista nukkua läpi yön, sillä kääntyminen kyljeltä toiselle on niin kivulias prosessi, että uskon miehenikin heräävän siihen ähinään joka kerta.
Kävin kesäkuun puolessa välissä neuvolalääkärissä ja siellä todettiin kohdunsuun olevan edelleen napakka ja kiinni. Tosin lääkäri muistutti, että tästä ei voi päätellä mitään muuta lähestyvästä synnytyksestä kuin että en ole menossa synnyttämään samana päivänä.
TYÖASIAT POISSA MIELESTÄ
Tässä kuvassa olen lähdössä viimeistä kertaa toimistolle palauttamaan tavaroitani, sillä luonnollisesti minun piti palauttaa sekä työpuhelimeni että työläppärini. Kun pääsin toimistolta kotiin, poistin omasta puhelimestani myös Teamsin ja Authenticatorin, jotta työjutut jäävät varmasti taakseni. Ajatukset ovatkin pysyneet poissa työasioista erittäin hyvin eikä työpaikalle ole ollut ikävä vaikka työstäni tykkäänkin.
Väsymys on raskauden loppuvaiheessa yllättäen hieman laantunut ja uskon, että hemoglobiinin sekä ferritiinin hienoisella nousulla on näppinsä pelissä. Tämän viikon maanantaina otetuissa labroissa hb näytti nousseen 122 -> 131 ja ferritiini oli myös yllätyksekseni päässyt nousemaan 6 -> 9. Nousu on toki erittäin pieni, mutta suunta on oikea. Neuvolasta eivät suositelleet arvojen perusteella rautainfuusiota enkä kyllä olisi siihen enää mennytkään tässä vaiheessa.
Ennen juhannusta koimme myös pieniä huolen tunteita pienokaisemme vuoksi, sillä jouduimme käymään Naistenklinikan päivystyksessä käyrillä pienen korkeiden sykkeiden vuoksi. Kuitenkin saapuessamme Naikkarille, syke oli ennemminkin matala kuin korkea ja lopulta 30min käyrien jälkeen meidät päästettiin kotiin ja kaiken todettiin olevan hyvin. Syke oli vain sattunut olemaan korkealla neuvolassa juuri tutkimushetkellä kahtena päivänä peräkkäin, mutta halusin itse myös mieluummin varmistaa asian. Muuten en olisikaan pystynyt nauttimaan juhannuksesta ja on erittäin hyvä, että näin herkästi ohjataan päivystykseen.
Juuri tällä hetkellä kaikki sujuu hyvin ja odotan kovasti pienen poikamme syntymää. Itse raskaus tuntuu vielä hyvältä enkä ole kyllästynyt vatsaani vaan pikemminkin surkuttelen sitä, että kohta tämä on taakse jäänyttä aikaa. Helteet ovat olleet meillä onneksi hyvin siedettyjä, sillä kiitos ilmastoinnin, pääsen viileään ja jopa kylmään aina kun siltä tuntuu. Tavoitteenani olikin nauttia kesästä äitiyslomalla mahdollisimman paljon ja olenkin viettänyt aikaa terassilla erittäin paljon.
Tuleva synnytys ei sinänsä jännitä tai erityisesti pelota, mutta mietityttää kuitenkin. Edellisessä raskaudessa olin loppuraskaudessa aivan sinut tulevan synnytyksen kanssa ja näin tuntuu olevan nytkin. Voisin kirjoitella näitäkin mietteitä auki vielä tässä synnytystä odotellessani.
