Nyt olen jo viikon voinut sanoa, että vihdoin äitiyslomalla! Ensimmäinen virallinen äitiyslomapäiväni koitti 10.6. ja tätä päivää olin odottanut pitkään ja hartaasti. Työt tosin lopetin epävirallisesti hieman aiemmin, sillä jäin jo heti kesäkuun alussa sairauslomalle väsymyksen vuoksi. Tein silti ajoittain vielä muutamia työhommia, mutta nyt kone on palautettu työpaikalle ja voi sanoa että ohi on!
Olin sairauslomalla raskauden aikana yhteensä kolme kertaa, joista kaksi oli tässä aivan loppuraskaudessa. Maaliskuun tienoilla olin kaksi päivää poissa töistä väsymyksen vuoksi, sillä silloin tuntui että pieni lepo tekisi hyvää. Väsymykseni tuntuu johtuvan matalista rauta-arvoista eikä kaksi päivää lepoa korjaa tilannetta, vaikka se toki helpottikin oloa paljon etenkin henkisesti. Väsymys alkoi itselläni jo joulukuussa ja siitä saakka päiväunet ovat olleet oleellinen osa päivääni. Onneksi etätyöt mahdollistivat keskellä työpäivääkin lepäämisen, sillä en tiedä miten muutoin olisin selvinnyt väsymykseni kanssa. Lisäksi joulun tienoilla meillä oli töissä todella kuormittavaa ja vasta näin jälkikäteen olen havahtunut siihen, miten tuolle tilanteelle olisi pitänyt laittaa hanakammin stoppi. Etenkin nyt kun omassa hyvinvoinnissani on kyse myös jonkun toisen hyvinvoinnista.
VIHDOIN ÄITIYSLOMALLA
Nyt äitiyslomalla olen keskittynyt tehokkaasti kotimme siistimiseen ja taitaa pesänrakennusvietilläkin olla osansa tässä. Myös tulevalla muutollamme on osansa tässä, sillä haluan karsia kaiken turhan tavaran pois kotoamme. Tavaraa onkin kadonnut ihan huimasti ja olen pyrkinyt kierrättämään tai myymään sellaiset tavarat, joilla jollain toisella voisi olla vielä käyttöä. Uskoisin, että tavaraa ja vaatetta on lähtenyt tästä kodista yli 1500 kappaletta ja haluaisin luopua vielä paljosta. Olen löytänyt meiltä esimerkiksi lähemmäs 10 harjaa, joista emme tarvitse kaikkia. Samoin juomapulloja meillä näyttää olevan reilusti yli tarpeen ja myös vanhoja lakanoita olen siirtänyt kierrätyspinoon. Myös vanhat fyysiset kirjat, DVD:t ja pelit ovat olleet hyviä kierrätyskohteita. Nämä kun vievät älyttömästi tilaa, mutta käyttöä ei oikeastaan enää ole, paitsi lastenleffoilla.
Tavarasta luopuminen on älyttömän vapauttavaa ja itselleni tulee siitä äärimmäisen tyytyväinen olo. Olen vihdoin saavuttanut luopumisessa sen tason, että pystyn luopumaan ”tarviinkohan tätä joskus” ja ”sain tämän tooosi tärkeän asian henkilöltä x vuonna 2004”-tavaroista ilman erikoista tuskaa. Tällaiset tavarat kun yleensä tuppaavat jäämään pyörimään vielä vuosiksi, jos näistä ei vain malta luopua eivätkä nämä asiat yleensä pääse käyttöön.
Äitiyslomalla olen myös keskittynyt siivoamisen ohella lepäämiseen ja olenkin lueskellut kirjoja terassilla aina aurinkoisina hetkinä. Päiviin on kuulunut myös ne kuuluisat päiväunet, jotka kuuluvat ohjelmaan päivittäin. Olen välillä kokenut myös suorituspaineita äitiyslomalla, kun pitäisi ehtiä ”sitä ja tätä” ja esimerkiksi jos päiväunet eivät onnistu ajatellussa aikataulussa, saatan ahdistua. Täytyisi nyt vain muistaa olla ja rentoutua, sillä ehdin kyllä tässä pikkuhiljaa valmistella kaiken.
Esikoisemme on ollut vielä päiväkodissa, mutta hän jää lomalle juhannuksen jälkeen. Stressaan tästäkin hieman etukäteen, sillä eniten jännitän sitä, ettei hän täysin tylsisty kanssani jos en jaksa/pysty touhuamaan hänen kanssaan niin aktiivisesti. Pidemmät kävelyt ja rutistukset ovat jääneet jo aikaa sitten pois, mutta ehkä tästä selviämme.
ISOIMMAT VAUVAHANKINNAT HAETTU
Nyt meillä on myös isoimmat hankinnat vauvalle haettu ja tavarat odottavat mieheltäni niiden kasaamista. Olemme raivanneet makuuhuoneeseen ”Kalevin” sängylle tilaa ja eilen haimme vaunut, turvakaukalon, sitterin ja Kalevin oman Tripp Trappin Vaunu-Aitasta. Tavaraa tuli kerralla melkoisen paljon ja ihme ja kumma saimme kaiken mahtumaan autoomme kerralla. Oletin, että automme olisi ollut isompi, mutta realiteetit iskivät aika pahasti vastaan. Onneksi tosiaan taitavalla tetriksellä saimme kaiken mahtumaan. Kunhan saamme kaiken kasattua niin esittelen hankintoja paremmin 💕
TULEVA SYNNYTYS
Tuleva synnytys on alkanut hieman jännittää. Itse synnytys ei prosessina jännitä vaan lähinnä sen alkaminen. Edellinen synnytykseni tapahtui lähes kokonaan sairaalassa enkä viettänyt aikaa kotona supistusten kanssa sekuntiakaan, sillä synnytys käynnistyi pitkällä lapsivedenmenolla ja synnytys käynnistettiin sairaalassa. Olen lukenut synnytyksestä paljon ja jännitän sitä, miten osaan lähteä sairaalaan oikeaan aikaan. Tokihan sairaalaan voi aina soittaa, mutta tämä nyt pyörii mielessä paljon ja synnytys on tullut jo uniinkin. Tänään laskettuun aikaan on 27 päivää ja ensi viikon lauantaina vauva on täysiaikainen. Nyt aletaan kuitenkin elää niitä hetkiä, kun vauva voi tosiaan syntyä minä hetkenä hyvänsä. Olisi siis syytä varmasti pakata myös sairaalakassi!
